Aurinko kun päätti retken,
Siskoistaan jäi jälkeen hetken
Päivänsäde viimeinen.
Hämärä jo maille hiipi.
Päivänsäde kultasiipi
Juuri aikoi lentää eestä sen,
Kun menninkäisen pienen näki vastaan tulevan,
Se juuri oli noussut luolastaan.
Kas, menninkäinen ennen päivänlaskua ei voi
Milloinkaan elää päällä maan.

Katselivat toisiansa
Menninkäinen rinnassansa
Tunsi kummaa leiskuntaa.
Sanoi:"Poltat silmiäni,
Mut en ole eläissäni
Nähnyt mitään yhtä ihanaa!
Ei haittaa vaikka loisteesi mun sokeaksi saa
On pimeässä helppo taivaltaa.
Jää luokseni, niin kotiluolaan
Näytän sulle tien
Ja sinut armaakseni vien!"

Säde vastas:"Peikko kulta,
Pimeys vie hengen multa,
Enkä toivo kuolemaa.
Pois mun täytyy heti mennä,
Ellen kohta valoon lennä,
Niin en hetkeäkään elää saa."
Niin lähti kaunis päivänsäde,
Mutta vieläkin,
Kun menninkäinen yksin tallustaa,
Hän miettii, miksi toinen täällä valon lapsi on,
Ja toinen yötä rakastaa.
Correct  |  Mail  |  Print  |  Vote

Päivänsäde Ja Menninkäinen Lyrics

Rautavaara Tapio – Päivänsäde Ja Menninkäinen Lyrics