M&T: Reino Helismaa
Aurinko kun pддtti retken,
Siskoistaan jдi jдlkeen hetken
Pдivдnsдde viimeinen.
Hдmдrд jo metsддn hiipi,
Pдivдnsдde kultasiipi juuri aikoi lentдд eestд sen,
Kun mennikдisen pienen nдki vastaan tulevan,
Se juuri oli noussut luolastaan.
Kas, menninkдinen ennen pдivдn laskua ei voi
Milloinkaan elдд pддllд maan.
Katselivat toisiansa,
Menninkдinen rinnassansa
Tunsi kummaa leiskuntaa.
Sanoi: "Poltat silmiдni,
Mut en ole elдissдni nдhnyt mitддn yhtд ihanaa!
Ei haittaa vaikka loisteesi mun sokeaksi saa,
On pimeдssд helppo taivaltaa.
Jдд kanssani, niin kotiluolaan nдytдn sulle tien,
Ja sinut armaakseni vien! "
Sдde vastas: "Pekko kulta,
Pimeys vie hengen multa,
Enkд toivo kuolemaa.
Pois mun tдytyy heti mennд,
Ellen kohta valoon lennд, niin en hetkeдkддn elдд saa".
Niin lдhti kaunis pдivдnsдde, mutta vielдkin
Kun menninkдinen yksin tallustaa
Hдn miettii miksi toinen tддllд valon lapsi on,
Ja toinen yцtд rakastaa.
Correct  |  Mail  |  Print  |  Vote

Päivänsäde Ja Menninkäinen Lyrics

Rautavaara Tapio – Päivänsäde Ja Menninkäinen Lyrics