S hymyilet ja kysyt kuinka voin,
kuinka kohdelleet on vuodet kulkijaa.
No mit tss, kaikki toimii, ei syyt valittaa,
kyll teilt nilt poimii sielu kodikseen aina muiston muutaman.
Sua m usein mietin, sua tietenkin,
ei oo oikein ollu syyt unohtaa.
Mehn oltiin rakastavaiset, mit sit katumaan,
vhn liian erilaiset vain, ja kumpikin kai liian omillaan.
Ja m puhuin sulle aina siit kuinka kaunis oot,
kun s puhuit vryyksist maailman.
Ja kun m nn sut nyt,
taas samaan vanhaan ansaan ajaudun,
ja taas silmiisi sun m hukun.
S koitit olla mulle aikuinen,
jrjen ni, oljenkorsi viimeinen.
Mut m torjuin pelastuksen,
ihan niinkuin vielkin, mut m tajuun ajatuksen,
tapas sun olla ihminen.
Ja m puhuin sulle aina siit kuinka kaunis oot,
kun s puhuit vryyksist maailman.
Ja kun m nn sut nyt,
taas samaan vanhaan ansaan ajaudun,
ja taas silmiisi sun m hukun.
Ja m puhuin sulle aina siit kuinka kaunis oot,
kun s puhuit vryyksist maailman.
Ja kun m nn sut nyt,
taas samaan vanhaan ansaan ajaudun,
ja taas silmiisi sun m hukun.
Taas silmiisi sun m hukun.
Correct  |  Mail  |  Print  |  Vote

Hukun Lyrics

Jani Wickholm – Hukun Lyrics