Tyhjyydestä raukeuden peittämään pelkoon,
Jonka toivoi haipuneen jo pois.
Turhautuneet sanat, joiden piti lohduttaa,
Tuhannen kerran jälkeen hohkaa kylmyyttään.
Kaikesta kauneudesta on puolet itsetuhoa,
Vielä enemmän, kun meidät erehdytetään
Toinenkin poski kääntämään.
En luovu sydämenlyönneistä,
Jotka poltettiin
Arviksi jokaiseen aistiini.
Havahduttu monta kertaa kuilun partaalta,
Mut vieläkään ei suljettu korvia sen kutsulta.
Kaikesta kauneudesta on puolet itsetuhoa,
Vielä enemmän, kun meidät erehdytetään
Toinenkin poski kääntämään.
Meitä kutsuu
Meitä kutsuu
Meitä kutsuu
Meitä kutsuu
Meitä kutsuu
Meitä kutsuu
Meitä kutsuu
Meitä kutsuu
Meitä kutsuu
Meitä kutsuu
Meitä kutsuu
Kaikesta kauneudesta on puolet itsetuhoa,
Ja enemmänkin, mut silti antaudutaan.
Kaikesta kauneudesta on puolet itsetuhoa,
Kun ajatellaan sitä tosiasiaa,
Kumpaa enemmän halutaan.
