Kylmä keskiviikko, sadetta ja harmaata.
Keittiön ikkunasta mä tuijotan tunteja.
Kun tyhjälle paperille, kirjoitan sanoja,
Kuinka eilen vielä mut onneliseksi teit.
Kerto:
Tässä talossa, näissä huoneissa on ikävällä sun nimesi
Tässä talossa, näillä muistoilla on jokaisella sun kasvosi.
Kyllähän mä myönnän et sulle väärin tein.
Mut huomaat sä, huomaat sä, kuinka väärin tuomitsit,
Kun oven kiinni heitit, avaimenkin hävitit,
Vaikka äsken vielä mulle sä hymyilit.
Kerto:
Tässä talossa, näissä huoneissa on ikävällä sun nimesi
Tässä talossa, näillä muistoilla on jokaisella sun kasvosi.
Tässä talossa, näissä huoneissa on ikävällä sun nimesi
Tässä talossa, näillä muistoilla on jokaisella sun kasvosi.
Mä soitin ja koitin sulle selittää
Mut sanoissa mä sekosin.
Mä mietin ja tiesin kuinka vaikeaa sun ois anteeks antaakkaa.
Mä soitin ja koitin sulle sopertaa, ei se ollu mun vikakaan.
Mä mietin ja tiesin että ikävä mulle silmiini jää.
Kerto:
Tässä talossa, näissä huoneissa on ikävällä sun nimesi
Tässä talossa, näillä muistoilla on jokaisella sun kasvosi.
Tässä talossa, näissä huoneissa on ikävällä sun nimesi
Tässä talossa, näillä muistoilla on jokaisella sun kasvosi.
