Kauan sitten tarun kuulin jonka aina muistaa voin,
Kuusitoista miestä merta vahti kehnoin kanuunoin,
Oli sota tukikohta uloin luoto tuo kenties,
Lähellä sen muka lohta souti tietty meren mies
”Taistelkaa te tammefan”, huus Ramsö-Rabbe paatistaan,
Poistu en mä nimittäin kun apajat on täälläpäin!
Aava laulaa yhä siitä sankarista saariston,
Täällä yksin kasvaa niitä joilla miehen mitta on
Vihollisen laivatykit tukikohtaa moukaroi,
Avunpyyntöön ranta vastas ettei sinne tulla voi,
Pitkät putket rautaa mätti luodon pikkuveneisiin,
Oma sodanjohto jätti, miehet tuhoon tuomittiin
”Johan nyt on tammefan! ” huus’ Ramsö-Rabbe paatistaan
Sirpaleet kun nimittäin myös alkoi sataa häneen päin,
Aava laulaa yhä siitä sankarista saariston,
Täällä yksin kasvaa niitä joilla miehen mitta on
Ramsö-Rabbe nosti tuhdon alta kannun huulilleen,
Joko maissa loppui sisu, tuumi hiljaa itsekseen,
Kohti luotoa hän souti vaikka lieskat salamoi,
Yhden miehen ensin nouti, toiset mukaan vaikeroi
”Oordninkia (?), tammefan” Huus Ramsö-Rabbe paatistaan
Kippo kantaa nimittäin vain sata litraa meilläpäin
Aava laulaa yhä siitä sankarista saariston
Täällä yksin kasvaa niitä joilla miehen mitta on
Kuusitoista miestä yksittäin hän joutui noutamaan
Kerta kerran jälkeen souti tulen alle tuimimpaan
Joka reissu oli riski soutajalle tottakai
Tahallaan ne ohi iski, Rabbe sanotuksi sai
”huolto pelaa tammefan” huus’ Ramsö-Rabbe paatistaan,
Hakumiestä nimittäin ne arvostaa myös tuollapäin,
Aava laulaa yhä siitä sankarista saariston,
Täällä yksin kasvaa niitä joilla miehen mitta on
”Huolto pelaa tammefan”, huus Ramsö-Rabbe paatistaan
Nosti rantamajurille tuhdon alta kannuaan
Aava laulaa yhä siitä sankarista saariston
Mies kun kuskatessaan spriitä työt myös hoiti valtion