Tunteina tumman yцn, me taas kohdataan,
¦inen maa, piilottaa tunteemme varjoillaan.
Koskaan en itsellein, sua saa,
Tiedдn sen. Yцhцn jдд, hetket nдд, kielletyn rakkauden.
Sen nдki taivaan kultainen kuu, ei yksikддn muu.
Tuulikin sen, ymmдrsi vaieten.
Sen nдki taivaan kultainen kuu, sen naurussa suu,
Pilvistд katsoi siunaten rakkauden.
Tunteesta rakkauden, ei muut tietдд saa.
Kuiskaillen, kerron sen, silloin kun nukkuu maa.
Syksyinen puistotie, on niin hiljainen.
Varjostaan puut sen saa, kielletyn rakkauden
Sen nдki taivaan kultainen kuu, ei yksikддn muu.
Tuulikin sen, ymmдrsi vaieten.
Sen nдki taivaan kultainen kuu, sen naurussa suu,
Pilvistд katsoi siunaten rakkauden.
Sen nдki taivaan kultainen kuu, ei yksikддn muu.
Tuulikin sen, ymmдrsi vaieten.
Sen nдki taivaan kultainen kuu, sen naurussa suu,
Pilvistд katsoi siunaten rakkauden.
