Tien laitaa kerran kävelin
Mä sätkä huulillain,
Näin sitten kylän-pahasen
Ja sieltä huoneen sain.
Mä iskin kortit pöytään
Ja tuplaviskin join.
Mä voitot keräsin
Ja paikalliset puhdistin.
Mä elin niin kuin kuningas
Vaan kuinkas kävikään:
Pöytään keinui kuningatar,
Mary nimeltään.
Hän sanoi: "Huone 26
On mulla jekku uus,
Sen nähdä saat"
Mä paukun loppuun join,
En pannut vastaankaan.
Aamulla kun heräsin
Sen heti aavistin.
Häipynyt on Mary kanssa
Joka killingin.
Taas tietä kävelen,
Ja päivä paahtaa vaan.
Ei ollut tyttö *jotain* eilisen
Tuo Mary ollenkaan,
Ei ollenkaan.
Kun huoneparin päässä
Maryn jälleen kohtasin.
Hän yritti mut lumota taas
Silmin säihkyvin.
Mä silloin hänet ammuin
Ja sätkän sytytyin.
No jopas jäätyi entisestään,
Tuo sydän Marynkin,
Sydän Marynkin
