Valon hetket j¤¤v¤t aina varjoihin pimeyden. Ja viel¤ koittaa aika jolloin
Alkaa yæ ikuinen. Valon surma, varjon voitto ja katso osat k¤¤ntyv¤t, ei
En¤¤ ylimielisten halveksuvia katseita.
Ei en¤¤ tekopyhyytt¤. Saamme kulkea niinkuin on tarkoitettu.
Kuulkaa hiljaisuutta, kaikonneet ovat heid¤n turhat sanansa. Nyt orpoina
Seisotte vaikka luulitte olevanne niin mahtavia.
Miss¤ on ylpeytenne nyt? Kadonnut on valtanne, j¤¤nyt alle varjon. Mutta
Meid¤n aikamme on vasta alkanut ja me tuomme takaisin sen mik¤ meille
Kuuluu.
Alati kasvava on joukkomme varjo ja sinne me rakennamme valtakuntamme.
Ei en¤¤ tekopyhyytt¤... Ja pimeys laskeutui.
