En kai voi kieltääkään
Vois askel olla kevyempikin
Vois sujua helpommin
Kun käyttäis päätään paremmin
En kai voi kieltääkään
Kun pakoonkaan enää pääse en
Vaikka kuinka rimpuilen
Silti anelen
Annetaan auringon vielä sokaista silmämme
Ehkä siten muistamme selkeämmin eilisen
Annetaan pakkasen purra kylmiksi kätemme
Ehkä siten säilytämme uskomme huomiseen
Et kai voi kieltääkään
Harmaana tämän maailman yhä näät
Ei kirkkautta luotu niin että
Pystyisit sen ymmärtämään
Et kai voi kieltääkään
Kun pakoonkaan enää pääse et
Onnellisuuteen oot liikkeissäs
Liian verkkainen
Annetaan auringon vielä sokaista silmämme
Ehkä siten muistamme selkeämmin eilisen
Annetaan pakkasen purra kylmiksi kätemme
Ehkä siten säilytämme uskomme huomiseen
Taas arvet heikkouden ihollamme tunnen
Niistä eroon pääse en
Kun hetken jo helpotus vieraili luonamme
Jälleen kivi kierähtää painoksi sydänten
Annetaan auringon vielä sokaista silmämme
Ehkä siten muistamme selkeämmin eilisen
Annetaan pakkasen purra kylmiksi kätemme
Ehkä siten säilytämme uskomme huomiseen