Missä lienee hän joka kylänsä möi
Johti vihollisen hyökkäykseen?
Missä lienee hän joka veljensä verta
Jalkojensa juureen vuodatti?
Kuka lienee hän vailla rohkeutta
Muinoin mieli soturin?
Kuka lieneekään vailla kunniaa
Katkeruuden liekin polttama?
Hänkö kuullut ei teurastettavia
Omaa heikkouttaan kirosi?
Hänkö palkan teoistansa sai
Rikkauden taakan kera pakeni?
Taival petturin synkän taivaan alla
Luolat susien eivät suojaa anna
Pako ikuinen, et muuta nähdä saata
Taival petturin niin lohduton
Ja tiedät, silmät nuo tarkkailevat askeleita hätäisten
On maa aina nälkäisempi mitä vähemmän se saalistaa
Niin helppoa on upottaa matkaaja ja raskas lasti
Kun ote hellittämätön jo etsii hautapaikkaa
Häpeän Hiljaiset Vedet
(inst.)
