Auringon kullanhohde hiipuu pimeyteen
Petollisen valloittajan loppu lähenee
Usvaisten metsien kansa valmistautuu hyökkäykseen
Isiensä uskon puolesta se taistelee
Kun valo katoaa he esiin marssivat
Ja miekat rautaiset pian ilmassa tanssivat
Ei henkiin kukaan jää, he kaiken tuhoaa
On vasara heill' kaulalla, risti ruohikkoon putoaa
Teurastus alkakoon...
Kuoloon luopion...
Vihollisen veri virtaa miekan kahvalle
Kun terä sitä janoten jo syöksyy syvälle
Profeetan lapset
Kohtalonne on kirjoitettu miekkojemme teriin
Liian kauan olette maitamme asuttaneet
Emme tarvitse vapahtajaanne
Emme valkoista valhettanne
Kahlitsematonta ette voi vapauttaa
Luonto on äitimme
Hänen povellaan alttarimme
Pyhimpämme kaikkialla ympärillä asustaa
Hanget säihkyvät, kosket kuohuvat
Ne jumalamme ovat
Omaamme emme anna pois
Pohjoiseen olitte saapuva
Kaukaa tulitte
Ja sinne joudutte vielä kerran palaamaan
Sillä jälleen keihäämme
Saalistavat luopioiden verta
Kuolema lampaille jotka riistivät uskomme
Pohjolasta poistukaa tai kohdatkaa kostomme
On jumalanne meille vieras olento
Se ikuisuuksiin kadotkoon, vihamme tuntekoon
Pian armoa jo anotaan, ei pelastusta näy
Metsän piiloon samotaan, tie kirveen terään käy
On taistelu koht' voitettu, jo aamu sarastaa
Pian soturimme ratsastaa kohti Tuonelaa
Kohti Tuonelaa...
Valloittaja katoaa...
Vihollisen veri virtaa miekan kahvalle
Kun terä sitä janoten jo syöksyy syvälle
Verta vuodattakaa... Kuolemaa...
Rauta kalskahtaa... Tuskaa...
Tappakaa... Kylväkää tuhoa...
Terät tanssikaa... Verta janoten...
Dying out is the sheen of the sun, darkness closing in
And the conqueror so treacherous stands at his mortal end
The people of the deep woods gathering for attack
For the faith of their fathers' they now raise all arms
When the light disappears they march in from everywhere
And soon their swords made of iron clatter in the air
There's no one to survive, everything they will destroy
Sign of the hammer they carry, to the ground all crosses fall
Let the slaughter begin...
Until the traitor's end...
The blood of an enemy is pouring down the sword
Whilst the blade thirsting for it dashes deeper in
Children of the prophet
Your fate is written within the steel of our blades
For too long have you inhabited our lands
We do not need your savior
We do not need your lies
Whoever is unfettered, no man can set him free
Nature is our mother
Our altar on her bosom
The most sacred of ours dwell everywhere around
Now see the snowdrifts shine, hear the rapids rush
They are the gods we worship
And we will not forsake what's ours
And you came up north, so far from home
Where you shall once again return
For once more do our spears prey on the blood of the apostates
Death to the sheep who deprived us of our faith
Either withdraw from the north or our vengeance you shall know
The god of yours is such a distant creature to our folk
It shall vanish into eternities with our wrath upon
Soon imploring for mercy with no escape in sight
Running through the forests but never hiding from our blades
The battle soon is overcome, the morning rays do rise
And soon do our great warriors ride onwards to Tuonela
Onwards to Tuonela...
And the conqueror is gone...
The blood of an enemy is pouring down the sword
Whilst the blade thirsting for it dashes deeper in
Shed the blood... Death overcome...
Sound the clash of iron... Pain overcome...
Kill them all... Sow destruction...
Clatter in the air... Declare a hunt for blood...
