(Jussi Hakulinen)
Tuo Yö jota koskaan ei ollutkaan
Mun aivoni uudelleen miinoittaa
Ja rihkamat ruosteiset vaihtaa taas kultaan
Tuo Yö jota koskaan ei ollutkaan
Saa vereni uudelleen liikkumaan
Ja värejä maailma taas on tulvillaan
Nyt voin taas hengittÄÄ
Piiloon kallioluolaan mustat varjot nyt JÄÄDÄ voi
En niitÄ MÄ NÄÄ
Ei poutapilvet enÄÄ unissani salamoi
Tuo Yö jota koskaan ei ollutkaan
Tiimalasini kääntää taas uudestaan
Se vaikka kerran jäi paikalleen seisomaan
Se pitää aikaa taas tarkkaan kuin ennenkin
Niinkuin tornikello kaupungin
Ei hiekka ollutkaan vanhaa vaikka pelkäsin
Nyt voin taas hengittÄÄ
Piiloon kallioluolaan mustat varjot nyt JÄÄDÄ voi
En niitÄ MÄ NÄÄ
Ei poutapilvet enÄÄ unissani salamoi
Tuo Yö jota koskaan ei ollutkaan
Mun aivoni uudelleen miinoittaa
Ja rihkamat ruosteiset vaihtaa taas kultaan
