Ajattelen sua, tsättädädädä, tsätsädädädä, tsätsädädä.
Mä en en huomannut kun valot vaihtui vihreisiin,
Jotain muuta mietin taas kun mulle puhuttiin.
Enkä töihin pysty nyt keskittymään ollenkaan,
Mä vaan ajttelen sua, tsätsädädädä.
Kaupungilla törmään vahingossa ihmisiin,
Hymyilen mä vajoan kahvilassa mietteisiin.
Eikä mikään muu mua oiken jaksa kiinnostaa,
Mä vaan ajattelen sua, tsätsädädädä.
Kertis:
Ajattelen sua (ajattelen sua...), tsätsädädädä.
Ajattelen sua (ajattelen sua...), tsätsädädädä.
Ajattelen sua (ajattelen sua...), tsätsädädädä.
Mä ajattelen sua (ajattelen sua...), tsätsädädädä.
Kun sä hymyilet mä aivan täysin lukkoon meen.
Ja itsestäni naurettavan jälleen teen.
Koko maailma mun ympäriltä häviää,
Kun mä ajattelen sua, tsätsädädädä.
(Kertis) (tsätsädädädä...)
Sä kyllä tiedät mitä saat mussa aikaan,
Enkä tahdo enää odottaa,
Ja jos sä tunnet miten paljon mä kaipaan,
Sä voisit ajatukset toteuttaa... !
(Jeijeijeijeee!)
Ajattelen sua, tsätsädädädä.
Ajattelen sua, tsätsädädädä.
Ajattelen sua, tsätsädädädä.
Ajattelen sua, tsätsädädädä.
Ajattelen sua, (sua) tsätsädädädä.
Ajattelen sua, (ajattelen sua) tsätsädädädä...
(Jeijiejeijeee!)
(Kertis)
Ouujeee!
Tsätsädädädä, Tsätsädädädä, Tsätsädädädä, Tsätsädädädä...
